tiistai 11. lokakuuta 2016

Ruskavaellus 8.-9.10.

Viileänä lokakuun aamuna kolmisenkymmentä hetalaista odotti Turun kauppatorilla linja-autoa rinkat selässä. Bussin saapuessa sinne rynnättiin innoissaan ja reilun puolen tunnin istuskelun jälkeen hetat olivat Tortinmäessä valmiina vaeltamaan! Aivan heti ei kuitenkaan lähdetty matkaan, sillä ensin vuorossa oli yhteisten tavaroiden jakaminen ja rinkkojen säätäminen, jotta matkasta tulisi mahdollisimman miellyttävä ja turhilta selkävaivoilta säästyttäisiin.

Ennen lähtöä varmistettiin, että rinkkojen säädöt ovat oikein.
Päivän reitin kertausta.
Vaeltamaan lähdettiin kahdessa ryhmässä, joista ensimmäinen kulki pääasiassa teitä ja polkuja pitkin, ja toinen taivalsi maastossa hieman pidemmän matkan. Pienenä mainintana tähän väliin, että teksti on kirjoitettu haastavamman reitin valinneen samoajan näkökulmasta, joka ei tiedä miten toisen ryhmän päivä sujui. Muutaman tunnin metsässä tallustamisen jälkeen oli ensimmäisen ruokatauon aika, ja trangioilla valmistuikin nopeasti keittoa kaikille nälkäisille vatsoille. Matka jatkui iloisin mielin kohti Kuhankuonoa ja uusia maisemia alkumatkan tiheiden kuusimetsien vaihtuessa soihin, joilla päästiin kulkemaan pitkospuita pitkin, mikä nopeutti matkantekoa.

Haastavamman reitin valitsijoilla matka alkoi pellon reunaa pitkin.
Maastossa suunnistaminen vaatii jo hieman taitoa, mutta hyvin sujui.
Lounas valmistumassa.
Johtajillakin on kivaa!
Aika kului kuin siivillä ja matkaa karttui, neljän aikaan olikin jo seuraavan pidemmän tauon aika. Tällä kertaa ruuaksi valmistui nuudeleita, joiden joukkoon pilkottiin nakkeja, maissia ja herneitä. Ruoka upposi jälleen joutuin suihin ja maisemia ihaillen rauhoituttiin ruokalevolle, jonka jälkeen matka jälleen jatkui. 

Matkan varrella ihmetystä aiheuttivat myös valtavat muurahaiskeot.
Päivän toinen ruoka valmistumassa.
Kuperkeikat onnistuvat myös rinkka selässä!
Matkaa taitettiin pitkiä pätkiä pitkospuita pitkin.
Seuraavalla tauolla samoajat eriytyivät muusta joukosta samoilemaan Savojärven pohjoispuolen kierrosta, jossa maisemia piti jäädä kuvailemaan vartin välein auringon laskiessa metsän taakse. Yksikään kolmesta pohjoispuolen reitin valitsijoista ei katunut päätöstään kävellä pidempi kierros, sillä maisemat olivat upeita ja kolmestaan metsän siimeksessä oli rauha, jota ei suuressa porukassa voi saavuttaa. Viimeistään tämä kokemus nollasi stressin menneen viikon kokeiden jälkeen ja kahdeksan aikaan auringon laskettua Rantapihalle päästessä oli olo väsymyksestä huolimatta erinomainen.

Samoajia tutustumassa Kuhankuonoon.
Auringon laskiessa maisemat olivat kahta kauniimpia.

Yöpyminen tapahtui siis Rantapihan mökissä, jossa iltapalavalmistelut oli jo aloitettu ja nuorimpien saunottua saatiinkin nauttia tortilloista herkullisin täyttein. Illan kuluessa samoajatkin pääsivät saunaan ja nuorimmat kömpivät makuupusseihin keräämään energiaa uutta päivää varten. Vanhempien samoajien palatessa saunalta hiljenivät tarpojat ja loput samoajatkin, jotka makuupusseissaan vielä nauroivat päivän kommelluksille ja niin Rantapihalla ummistettiin silmät.

Sunnuntaiaamu ei alkanut kuvankauniilla auringonnousulla, mutta puuron syötyään olivat kaikki siivoamisen parissa ja rinkat pakattiin jälleen vaelluskuntoon. Kymmenen jälkeen alkoi toisen päivän vaellusurakka, jonka viimeisenä etappina ennen kauppatoria oli 12 kilometrin päässä siintävä bussipysäkki. Jalat lauantailta turvoksissa ja hartiat kantamuksista väsyneenä hetat laittoivat jalkaa toisen eteen ja legendaarisen tsemppi-biisin, Eye of the Tigerin, soidessa suurin osa porukasta ehti suunnitelman mukaiseen bussiin, mutta osa käveli hieman rauhallisemmin ja pääsi kauppatorille vasta seuraavalla vuorolla. Väsymystä oli ilmassa, eivätkä kantapäihin hiertyneet rakot helpottaneet oloa, mutta silti paluumatkakin oli pelkkää naurua ja jälleen kokemusta rikkaammat hetat pääsivät viikonlopun vaelluksen jälkeen koteihinsa suihkuun ja omaan sänkyyn!



Sunnuntain matka taittui teitä pitkin.

Teksti ja kuvat: Johanna Seulu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti