TAMMILEIRI XV - MikäMikäMaa

Tällä kertaa perinteisellä Tammileirillä seikkailtiin Mikämikämaan tahdissa.

Mukana olivat sudenpentujen lisäksi myös seikkailijat. Henrikin Tapulityttöjä leirillä näkyi runsaasti, kun leiriläisiä oli 16 seikkailijaa + 20 sudenpentua ja heitä ohjaamassa yhteensä 10 lähijohtajaa. Heta-tyttöjä tavattiin myös leirin aikana useissa työtehtävissä ja sunnuntaina pidettiin kahvilaa Tapulikillan voimin. Hetoja oli liikkeellä noin 60.

Leiri alkoi torstaina bussikuljetuksella, josta purkauduttuamme siirryimme muutaman metrin leirialueellemme telttoja pystyttämään.

Ensimmäinen ilta huipentui leirin avajaisiin, joihin kokoontui koko leiri. Avajaisissa saatiin seikkailu alkuun ja leirin tavoitteeksi asettui Kapteeni Koukun ikuisen nuoruuden arvon osoitus.

Perjantaina Heta-tytöt mittelivät partiotaitoja Kadonneiden poikien kanssa, askartelivat intiaanien ohjeilla pajumattoja, jousipyssyjä sekä nuolia Intiaanikylässä ja huvittelivat leirin huvipuistossa Mikämikälandiassa. Päivän aikana syötiin tukevasti leirin ruokailukatoksessa ja omien astioiden tiskaaminen tuli jokaiselle nopeasti tutuksi. Perjantaina päästiin myös ensimmäistä kertaa ottamaan tuntumaa Sauvon meriveteen, kun uima-aika koitti. Perjantai-illan päätti alaleirimme oma iltanuotio, jossa lippukunnat esittäytyivät ja koko alaleiri riehaantui leikkimään tyynyillä.

Lauantaina Hetat auttoivat Itämerta tanssimalla, askartelemalla kaloja sekä näyttelemällä. Iltapäivällä astuttiin Kapteeni Koukun valtakuntaan, jossa seikkailijat pääsivät vesille ja sudenpennut opettelivat rannalla merimiestaitoja.

 
Rannalta siirryttiin sujuvasti viilentävään meriveteen ja pienen uintireissun jälkeen tutustuttiin erilaisiin kulttuureihin Maailmanympärysmatkalla. Aina välillä maltettiin syödäkin ja lauantai-illan kruunasi valtava koko leirin yhteinen iltanuotio. Iltanuotion esitys oli täynnä musiikkia, tunnettuja julkisuuden henkilöitä sekä Mikämikämaan ihmeitä. Viimeiseen leiriyöhön hiljennyttiin laulamalla yhdessä ”Tää ystävyys ei raukene”. 

Sunnuntaina rauhoituttiin leiriseurakunnan järjestämään leirijumalanpalvelukseen ja hyvin pian sen jälkeen otettiin vanhemmat vastaan leirialueelle. Vanhempien kanssa vietettiin vähän aikaa omin toimin ja kun oli aika siirtyä leirin mahtaviin päättäjäisiin, voitiin vain todeta,  että vanhemmat toivat Sauvoon tullessaan sateen mukanaan. Sade ei kuitenkaan päättäjäisten upeaa fiilistä suuremmin pilannut, vaan Kapteeni Koukku yhtyi lopulta partiolaisten joukkoon ja leirilauluun.

Omasta puolestani haluan esittää lämpimät kiitokset jokaiselle leiriläisillä huoltajineen: Hetatytöt olivat koko leirin ajan erittäin reippaita, hyvin varustautuneita ja aidosti hyvällä leirimielellä. Suuri joukkomme oli helppo tunnistaa kirkkaan vihreistä, upeista päähineistä ja kaikki leiriläiset kotiutuivat varmasti lukuisten uusien leirimuistojen kanssa kotiin. Johtajat ainakin muistanevat myös omat, loisteliaat iltaohjelmansa ;) Leirijohtajan sanoin: ”Kiitokset maagisesta leiristä, laittakaa leirimuistot tiukasti talteen ja vaikka nyt on aika sanoa hyvästit, nähdään taas ensi kesänä piirileiri Piirulla!”

Tammileiristä raportoi Lea ”Moosa” Laaksonen